Jo 19. päivää takana! Joko ikävöitte?

Reissua on nyt takana sen verran, ettei kukaan oikein meinaa pysyä laskuissa. Hetken aikaa kalenteria tutkittuani päädyn kuitenkin siihen loppu tulokseen, että täällä on oltu lähes kolme viikkoa. Osalle reissu on ollut vähän rankempi kuin toisille, allekirjoittanut on käynyt lääkärin pakeilla jo kahdesti, mutta kiirettä ei kotiin ole.

Elephant Island. Näkymät meidän oppaan parvekkeelta

Intia ei ehkä ole se maailman

puhtain matkakohde.

Eikä varmasti rauhallisin.

Mutta itselleni se on tähän mennessä

ollut ehdottomasti eksoottisin.

Takapihan asukkaita

Siinä missä täällä näkee köyhyyttä

ja kurjuutta, näkee täällä selviytymistä

ja tyytyväisyyttä. Kysehän on kuitenkin

siitä, että miltä kannalta asioita

suostuu katsomaan.

Jos mä päättäisin nähdä, että ihmisten elämä on täällä kurjaa ja vaikeaa, katselisin mä vain kolikon toista puolta. Jos mä vertailisin kaikkea siihen, millaista Suomessa on, asettaisin mä asiat vääriin mittasuhteisiin.

Banana Split, joka on meikäläisen ykkösherkkuja ihan missä tahansa

Haluaisinko mä tuoda

tänne jotain Suomesta?

Kyllä.

Kuten esimerkiksi väljän jonottamisen

ja sen, että ihmisten tuijottaminen

on töykeää.

Pin-Up Oona juomassa vintage Pepsiä

Entä mitä mä haluaisin

tuoda Suomeen tullessani.

Miten olisi hyvä

asiakaspalvelu ja se,

että ihmisistä välitetään ja

tuntemattomistakin huolehditaan?

Tai miltä kuulostaisi

uskomattoman hyvä ruoka,

värikäs pukeutuminen

tai lämmin ilmasto?

Kun reissu on jo aika rankasti loppupuolella tuntuu käsittämättömältä, että aika voi kulua näin nopeasti! Me tuossa Oonan kanssa jo kauhisteltiin, että eihän täältä nyt voida vähän reippaan viikon päästä lähteä.

Tekstiiliä

Voi olla vähän turhan aikaista puhua siitä,

mitä täältä jää kaipaamaan.

Mutta kun täällä viimein on oppinut olemaan,

suorastaan harmittaa lähteä kun

vasta on päässyt vauhtiin.

Minun sari päällä ikkunakeimailukuva

Vaan vielä on aikaa nauttia siitä,

että pakkanen ei pure ja

ihmiset jaksaa aina hymyillä.

Ja ymmärtää sen,

että maailman mustavalkoisuuden voi

itse määritellä.

Mitä tänne blogiin on vielä ilmestymässä? Noh, henkilökohtaisesti en mitenkään malttaisi odottaa, että lauantaina pääsen opettelemaan sarin pukemista. Kuten tuossa yllä olevissa kuvissa näette, niin on muuten uskomaton näky, kun vaan osaisin pukea sen oikeaoppisesti! Joten toivottavasti jo lauantai-iltana pääsen laittamaan videota meidän sarin hankinnasta ja siitä, että minäkin löysin kauan kadoksissa olleet muotoni.