Reissua on nyt takana sen verran, ettei kukaan oikein meinaa pysyä laskuissa. Hetken aikaa kalenteria tutkittuani päädyn kuitenkin siihen loppu tulokseen, että täällä on oltu lähes kolme viikkoa. Osalle reissu on ollut vähän rankempi kuin toisille, allekirjoittanut on käynyt lääkärin pakeilla jo kahdesti, mutta kiirettä ei kotiin ole.
|
Elephant Island. Näkymät meidän oppaan parvekkeelta |
Intia ei ehkä ole se maailman
puhtain matkakohde.
Eikä varmasti rauhallisin.
Mutta itselleni se on tähän mennessä
ollut ehdottomasti eksoottisin.
|
Takapihan asukkaita |
Siinä missä täällä näkee köyhyyttä
ja kurjuutta, näkee täällä selviytymistä
ja tyytyväisyyttä. Kysehän on kuitenkin
siitä, että miltä kannalta asioita
suostuu katsomaan.
Jos mä päättäisin nähdä, että ihmisten elämä on täällä kurjaa ja vaikeaa, katselisin mä vain kolikon toista puolta. Jos mä vertailisin kaikkea siihen, millaista Suomessa on, asettaisin mä asiat vääriin mittasuhteisiin.
|
Banana Split, joka on meikäläisen ykkösherkkuja ihan missä tahansa |
Haluaisinko mä tuoda
tänne jotain Suomesta?
Kyllä.
Kuten esimerkiksi väljän jonottamisen
ja sen, että ihmisten tuijottaminen
on töykeää.
|
Pin-Up Oona juomassa vintage Pepsiä |
Entä mitä mä haluaisin
tuoda Suomeen tullessani.
Miten olisi hyvä
asiakaspalvelu ja se,
että ihmisistä välitetään ja
tuntemattomistakin huolehditaan?
Tai miltä kuulostaisi
uskomattoman hyvä ruoka,
värikäs pukeutuminen
tai lämmin ilmasto?
Kun reissu on jo aika rankasti loppupuolella tuntuu käsittämättömältä, että aika voi kulua näin nopeasti! Me tuossa Oonan kanssa jo kauhisteltiin, että eihän täältä nyt voida vähän reippaan viikon päästä lähteä.
|
Tekstiiliä |
Voi olla vähän turhan aikaista puhua siitä,
mitä täältä jää kaipaamaan.
Mutta kun täällä viimein on oppinut olemaan,
suorastaan harmittaa lähteä kun
vasta on päässyt vauhtiin.
|
Minun sari päällä ikkunakeimailukuva |
Vaan vielä on aikaa nauttia siitä,
että pakkanen ei pure ja
ihmiset jaksaa aina hymyillä.
Ja ymmärtää sen,
että maailman mustavalkoisuuden voi
itse määritellä.
Mitä tänne blogiin on vielä ilmestymässä? Noh, henkilökohtaisesti en mitenkään malttaisi odottaa, että lauantaina pääsen opettelemaan sarin pukemista. Kuten tuossa yllä olevissa kuvissa näette, niin on muuten uskomaton näky, kun vaan osaisin pukea sen oikeaoppisesti! Joten toivottavasti jo lauantai-iltana pääsen laittamaan videota meidän sarin hankinnasta ja siitä, että minäkin löysin kauan kadoksissa olleet muotoni.